Olen viime päivinä alkanut todella huolestua Suomen poliittisen järjestelmän kyvystä suojella maatamme ja sen vapaata yhteiskuntaa. Hallitus esittää poikkeuslakia, joka on ristiriidassa perustuslain ja ihmisoikeussopimustemme kanssa. Pääministerimme tosin lupasi tänään Ylen uutisissa noudattaa ihmisoikeuksien toteutumista ”niin pitkälle kuin mahdollista”. Julkinen keskustelu on masentavaa: ministerit toteavat perusoikeusristiriidan ja siirtyvät puhumaan turvallisuusuhasta. Oppositiosta myönnetään, että jotain on tehtävä ja siirrytään puhumaan juridiikasta. Kukaan ei edes yritä pohtia keinoja, kuinka Putinin hybridivaikuttamiseen voisi vastata niin, että mahdollisuus turvapaikan hakemiseen säilyisi.
Sisäministerin ja perussuomalaisten varsinainen tavoitehan on maahanmuuton kaikkinainen vähentäminen, ja siksi siltä suunnalta toisenlaisia ratkaisuja ei kuulla. Mutta se, etteivät oppositiopuolueetkaan ole mitään rakentavaa esittäneet, on minulle mysteeri. Yritän esittää vaihtoehtoa selvitettäväksi.
Hallituksen päätös viime syksynä sulkea itäraja oli välittömänä toimena varmasti oikea. Mutta kuten nyt on nähty se ei ole estänyt Venäjää jatkamasta viranomaistemme horjuttamista. Oli myös odotettavissa, että paine siirtyy maastorajalle, jonne välineellistetyn maahantulon järjestäminen heti siirtyikin. Määrät ovat olleet niin pieniä, ettei tulijoiden voi uskottavasti sanoa uhkaavan Suomen turvallisuutta. Mutta Venäjän tarkoitus on ollutkin saada aikaan poliittista epävarmuutta, epäsopua ja hajaannusta. Putin voi jo onnitella itseään, kun Suomessa on alettu keskustella vapaan yhteiskunnan perusteisiin kajoamisesta. Horjuttaminen siis toimii.
Nyt lausunnoilla oleva käännytyslaki toteutettuna luo tilanteen, jossa Venäjä ei voi jättää koettelematta rajavartijoitamme. Haastamatta jättäminen olisi Putinlta heikkouden merkki ja osoitus periksi antamisesta suomalaisille. Hyvin todennäköisesti ensi kesän aikana näkisimme jotain samanlaista kuin Puolan rajalla taannoin. Esitetyn lain mukaan toimittaessa rajavartijamme joutuisivat mahdottomiin tilanteisiin ja Venäjän propagandalle avautuisi paljon tilaa. Jopa pienimuotoisen eskalaation aikaansaaminen olisi mahdollista. Joka tapauksessa Suomen maine kärsisi, ja ulkopolitiikkamme perustasta, sääntöpohjaisesta järjestyksestä puhuminenkin olisi vaikeaa.
Raja pitäisi sulkea kokonaan ja toistaiseksi. En ymmärrä miksi junien rahtiliikenne jatkuu. Yhden tai muutaman tehtaan raaka-ainekuljetukset ei riitä poikkeussyyksi. Kuten ei sekään, että suomalaisilla ja Suomessa asuvilla venäläisillä on perhesiteitä Venäjälle. Olen varma, että suomenvenäläiset, jotka maan tilanteen tuntevat paremmin kuin me, ymmärtävät kyllä sulkemisen välttämättömyyden. Kokonaan sulkemisen ainoa hyvä vastaväite on, että emme voi sulkea rajojamme venäläisiltä pakolaisilta, jos maan tilanne muuttuu vielä pahemmaksi.
Venäjän epävakauttamistoimet kohdistuvat erityisesti avoimeen demokraattiseen yhteiskuntaamme. Sen ydintä on inhimillinen turvapaikkapolitiikka ja kansainvälisistä sitoumuksista kiinni pitäminen. Meillä nyt käytävässä poliittisessa keskustelussa asetetaan vastakkain ulkoinen turvallisuus ja oikeus hakea suojelua Suomesta. Hallituksen lakiesitys tekee Venäjältä käsin turvapaikan hakemisen asiallisesti mahdottomaksi. Näin ei tarvitsisi olla.
Euroopan parlamentti hyväksyi vuonna 2018 aloitteen humanitaarisesta viisumista. Espanjan aloite ei kuitenkaan edennyt komissiossa ja neuvostossa. Aloitteella pyrittiin saamaan Välimeren alueen ihmissalakuljetusta kuriin tarjoamalla laillinen väylä oikeasti hädässä oleville. Nykyisessä tilanteessa kun rajaturvallisuus ja turvapaikan hakemisen oikeus ovat ristiriidassa, olisi tilanne paljon helpompi, jos käytössä olisi EP:n aloitteen mukainen menettely. Olen ihmetellyt miksi kukaan ei ole tätä mahdollisuutta pitänyt esillä. Voin hyvin kuvitella syyn. EU:n laajuisena ei edennyt, koska se olisi edellyttänyt samanaikaista pakolaisten vastaanottamisen taakanjakoa EU-maiden kesken. Yksipuolisena ja vain Venäjän rajalla noudatettavana asia saattaisi olla helpompi.
Ulkoministeriössä selvitettiin pari vuotta sitten humsnitaarista viisumia, silloin toisenlaiseen tarkoitukseen, ja selvittivät, että tällainen on käytössä jo noin seitsemässä Euroopan maassa. Erityisesti Liettuan käyttämä humanitaarinen viisumi on lähellä sitä, mitä tässä nyt hahmottelen.
Kun turvapaikanhakijoita nyt käytetään aseena Suomen rajalla, olisi tilanne paljon helpompi, jos se minkä maahanpyrkijä nyt sanoo rajalla rajavartijalle, voitaisiin sanoa Suomen lähetystössä tai konsulaatissa hakemalla humanitaarista viisumia. EP:n aloitteen mukaisesti humanitaarinen viisumi oikeuttaisi vain lyhytaikaiseen oleskeluun Suomessa kansainvälisen suojelun hakemista varten. Viisumin myöntämisessä voitaneen edellyttää samojen tietojen luovuttamista kuin mitä nyt saadaan vasta rajalla tai vastaanottokeskuksessa. Ja viisumi myös voidaan evätä, jos viranomaisemme katsovat, ettei turvapaikan myöntämisen edellytyksiä ole, tai jos henkilön katsotaan muodostavan Suomelle turvallisuusuhan. Kysymys siis olisi turvapaikanhakijoiden esikarsinnasta, se sama mitä käännytyslaki nyt yrittää saada aikaan juridisesti ongelmallisilla ja asiallisesti heikoilla keinoilla. Ongelma kielteisen päätöksen saaneiden palauttamisesta suurela osin vältettäisiin, koska viisumia haetaan turvalliseksi katsottavassa maassa. Tällainenhan Venäjä kaikesta huolimatta on kolmansien maiden kansalaisille, joilla on voimassa oleva viisumi Venäjälle. Ongelma voivat olla ne, jotka tulevat rajalle ilman mitään papereita. En tiedä, mutta on hyvät perusteet olettaa, että Venäjälle he eivät ole tulleet ilman passia. Se on tarkoituksella kadotettu ennen Suomen rajaa.
Voi olla, että jos kansainvälistä suojelua koskevat sopimuksemme kategorisesti kieltävät maastorajan ylittäjien turvapaikkahakemusten epäämisen, niin sitten tästä huolimatta tekisimme Putinin hallinnolle ja ihmissalakuljettajille hyvin vaikeaksi saada ihmiset tulemaan rajalle epävarmoihin oloihin, jos samalla tarjoamme vaihtoehdon hakea humanitaarista viisumia turvallisesti lähetystössä ja konsulaatissa.
Kun turvapaikan hakemisen oikeus säilyisi, niin raja voitaisiin sulkea kaikilta muilta kuin humanitaarisella viisumilla tulijoilta. Vaalimaa riittäisi ja kaikkialla muualla rajan ylittäminen olisi laitonta. Tällöin mitään kommunikaatiota maastorajalla ei tarvittaisi. Kovatkin otteet olisivat perusteltuja, kun mahdollisuus turvapaikan hakemiseen säilyy – ja jopa paranee. Venäjän operaatio näkyisi sitten jonoina Pietarin ja Moskovan keskustassa. Tätä Putinin hallintokaan tuskin haluaa. Lisäksi meillä olisi valmis menettely tilanteeseen, kun todellinen venäläisten pakolaistulva tänne alkaa.
Olli Keinäsen blogi 